18. loka, 2017

Ilmaa neliöille, naakoille lämpöä

Useimmissa 1950-luvun taloissa on luonnollinen ilmanvaihto, ilma menee tuuletushormeista omia aikojaan. Ja tulee ikkunanraoista jos on tullakseen. Meillä on ylimpänä talossa komea ilmastointikammio, jonka vanha mutta tukevatekoinen imuri vetää tehokkaasti ilmat huoneistoista ja työntää ne taivaalle. Hyvä niin. Pulmana vain oli että korvaava ilma huoneistoihin tuli porrashuoneista ja takkojen savupiipuista. Kas kun korvausilmaräppänät vaihdetuissa ikkunoissa eivät riittäneet. 

Onneksi lääke vaivaan löytyi. Kanavien nuohouksen ja imurin huollon jälkeen pienennettiin imurin tehoja lopettamalla aamun ja iltapäivän/illan tehokäynti. Sitten säädettiin ja tasapainotettiin huoneistojen poistot. Tulevalle korvausilmalle avattiin tarvittaessa reittiä poistamalla osa tuuletusikkunoiden tiivisteitä. 

Jälkeenpäin kysyttiin kaikkien asukkaiden mieltä sisäilmasta ja sen muuttumisesta. Useimmat olivat tyytyväisiä eivätkä olleet huomanneet muutoksia. Muutamat kokivat olojen parantuneen. Hyvä näin. Kukkaro kuitenkin kiittää, sillä naakoille menee nyt kallista lämpöä vähemmän kuin ennen. 

Ilmanvaihtostandardit ovat muuten mielenkiintoinen juttu. Pääperiaattteena on mitoittaa ilmamäärät ihmisten määrän mukaan, jotta ilma on ihmiselle terveellistä. Käytännössä mitoitetaan kuitenkin asunnon pinta-alan mukaan, jotta neliöt viihtyvät. Ja meillä on useimmissa asunnoissa paljon neliöitä mutta vähän ihmisiä. Tuloksena neliöt saavat riittävästi ilmaa ja naakat lämpöä. Mutta kannettiinhan hölmölässäkin säkillä valoa.

Heikki Laitinen