• Herrasväkeä ja palvelijoita

    Taloyhtiön ensimmäiset osakkaat olivat Tampereen sosiaalisen hierarkian kärkeä. Mukana oli varatuomareita, lääkäreitä, kauppiaita ja diplomi-insinöörejä. Sosiaalista tasoa korosti sekin, että samassa asunnossa asui myös palkollinen, kotiapulainen, jonka reviiriksi oli muusta asunnosta erotettu apulaisenhuoneen, keittiön ja tarjoiluvälikön muodostama oma suljettu maailma. Sieltä eivät ruuanhajut päässeet leviämään herrasväen puolelle.

    Herrasväen huoneissa oli soittonapit, ja keittiön seinässä olevasta valotaulusta apulainen näki, missä päin asuntoa hänen palveluksiaan tarvittiin. Niin hän saattoi kipaista kysymään ohjeita tai tarjoamaan juomaa tai muuta virvoketta. 

    Monet ensimmäisistä osakkaista asuivat talossa vuosikymmeniä. Ensimmäisen asuinkerroksen asunnossa asui perheineen 1922 syntynyt diplomi-insinööri Kalevi Arvola, Viipurista Tampereelle siirtyneen Suomen Lakkitehdas Osakeyhtiön toimitusjohtaja. Arvola oli menestyvä liikemies – lakkitehtaan tunnettu mainoslause näihin aikoihin kuului: "Paras päähänpisto".  

    Toisessa kerroksessa asuivat diplomi-insinööri Heikki Samuli Suominen sekä varatuomari Lauri Luoma. Heikki Suominen, joka tunnetaan paremmin nimellä Sami Suominen, oli syntynyt Viipurissa 1922. Hän teki sodan jälkeen opintomatkoja Ruotsiin ja Yhdysvaltoihin, jossa sai idean muoviteollisuuden tuomisesta Suomeen. Hän oli aluksi Pyynikki Oy:n pääkemisti, mutta perusti 1950-luvun alussa Tampereelle Amerplast-yhtiön, josta tuli vuosien mittaan todellinen menestystarina. Suominen asui perheineen Petsamonkadulla 25 vuotta. Hän hankki itselleen helikopterin, jolla lensi työmatkojaan ja myöhemmin eduskuntavaalikiertueitaan. Koneen tunnus oli valittu hyvin henkilökohtaisesti: OH - HSS. Suominen oli presidenttiehdokas Matti Virkkusen valitsijamies vuoden 1968 vaaleissa, sen jälkeen kaupunginvaltuutettu ja kansanedustaja 1970-1975. Suominen muutti joulukuussa 1984 asumaan Teneriffalle, mutta kuoli siellä auto-onnettomuudessa jo seuraavan vuoden lopussa.   

  • Suomisen perhettä joulunvietossa v. 1959 Petsamonkadulla. Joulua ovat saapuneet viettämään myös Sami Suomisen isä, ylijunailiaja Ilmari Suominen ja hänen sisarensa Alma (vasemmalla) ja Hanna. Muut perheenjäsenet vasemmalta Satu, Yrjö, äiti Marja, Riikka (ensimmäinen taloon syntynyt vauva) Lauri ja isä Sami sylissään Hannu.

  • Varatuomari Lauri Luoma oli vanhin talon ensimmäisistä osakkeenomistajista, syntynyt 1894 Raahessa. Kansalaissodan jälkeen hän toimi asianajaja Tampereella ja teki sittemmin merkittävän uran Suomen kutomoteollisuuden työnantajain liiton asiamiehenä. Tässä ominaisuudessa hän osallistui lukuisiin ulkomaisiin kauppaneuvotteluihin 1930-luvulla. Vuodesta 1934 hän oli Puuvillatehtaan myyntikonttorin johtokunnan puheenjohtaja. Hän oli Petsamonkadulla vetreä vanhus, joka vielä yli 80-vuotiaana lasketteli rinteitä suksillaan, kuten talossa asunut Tuulikki Mäkinen, myöhempi Tuulikki Petäjäniemi, on muistellut. 

    Lääketieteen lisensiaatti Eero Estola oli Tampereella 1922 syntynyt, lähes koko kaupungin tuntema korvalääkäri. Hän asettui perheineen kolmanteen kerrokseen vuonna 1962 ja asui talossa yli 40 vuotta. Varhaisista osakkeenomistajista useimmat olivat osallistuneet Suomen sotiin, Estola oli heistä viimeinen – hän toimi jatkosodassa kranaatinheittimen tulenjohtajana. 
    Ensimmäisiin osakkeenomistajiin kuului myös Tampereen kunnallispormestari Heikki Häkkinen, joka oli monella tavalla näkyvästi esillä tamperelaisessa julkisessa elämässä. Häkkinen oli syntynyt Ruovedellä 1913 ja työskennellyt sodan aikana ja sen jälkeen Tampereen maistraatissa. Kunnallispormestarin virkaan hänet valittiin vuonna 1952. Hän oli Tampereen kaupunginvaltuuston kokoomuslainen jäsen 1947-1950, Tampereen Kirjapaino Oy:n (Aamulehti) johtokunnan puheenjohtaja vuodesta 1955 ja mukana useissa muissakin hallintoelimissä. Häkkisen asunto sijaitsi talon neljännessä kerroksessa.  

    Viidennessä kerroksessa talon alkuperäisiä asukkaita oli kauppias Aili Jokinen, joka oli perustanut lankaliikkeen Tampereen Kuninkaankadulle 1942. Hän omisti talossa asunnon aina 1990-luvulle saakka. Samoin alkuperäinen asukas viidennessä kerroksessa oli lääketieteen lisensiaatti Bertel Miesmäki, joka oli syntynyt Tampereella 1905 ja toimi Hatanpään sairaalassa kirurgisen osaston apulaislääkärinä vuodesta 1953. Sodassa Miesmäki oli ollut lääkintämajuri. 

  • Lauri ja Mailis Luoma sekä Raakel ja Aarne Palomäki 1960-luvulla.

  • Kuudennen kerroksen väkeä olivat Tampereen kauppahallin hedelmäkauppias Olavi Rautio ja varatuomari Aarne Palomäki, joka toimi talon valmistumisen aikoihin Tampereen oikeuspormestarina. Palomäki oli syntynyt 1899 Joensuussa, päässyt ylioppilaaksi Tampereella ja työskennellyt Tampereen raastuvanoikeudessa ja maistraatissa vuodesta 1927 lähtien. Hän toimi useiden teollisuusyritysten johtokunnissa.  
    Koko seitsemännen kerroksen omisti alkuun proviisori Per-Olof Hagberg. Itse hän ei kuitenkaan koskaan asunut talossa, vaikka oli muuttoa suunnitellutkin. Hagberg oli tunnettua tamperelaista apteekkarisukua. Isä Uno Hagberg oli ollut Tampereen apteekkaripiirin ensimmäinen puheenjohtaja ja omistanut Keskustorilla sijainneen II Apteekin. 1930-luvun alussa Per-Olof Hagberg oli nuorena miehenä ollut perustamassa Tampereen ruotsalaisen yhteiskoulun omaksi urheiluseuraksi Tammerfors Bollklubbia (TBK) eli nykyistä Tapparaa. Myöhemmin hän kohosi tamperelaisen lääkeyrityksen Tamron pääjohtajaksi ja kauppaneuvokseksi.  

    Varatuomari Asser Mäkinen, taloyhtiön ensimmäinen isännöitsijä, asui perheineen seitsemännessä kerroksessa. Hän oli syntynyt 1912 Kiikassa, ja vuodesta 1945 hän oli asianajotoimisto Mäkinen & Salvénin osakas Tampereella. Mäkinen oli mukana useiden alansa ammatillisten järjestöjen hallintoelimissä. Myöhemmin hän siirtyi pankkimaailmaan ja kuului Pohjoismaiden Yhdyspankin johtokuntaan. 

  • Asser Mäkinen oli taloyhtiön ensimmäinen isännöitsijä. Kuvassa hän on vaimonsa Kyllikin ja tyttärensä Tiinan kanssa 1970-luvun alussa.

  • Kahdeksannen kerroksen suurin asunto, joka taloyhtiön perustamisvaiheessa oli kuulunut talon rakentajayhtiölle ja Artturi Solalle, siirtyi jo 1955 viipurilaissyntyiselle toimitusjohtaja Harry Lindbladille (1912-1984), joka tunnettiin Tammerfors Bollklubbin eli myöhemmän Tapparan miehenä sekä merkittävänä valtakunnallisena ja kansainvälisenä jääkiekkovaikuttajana. Hän oli jopa kansainvälisen jääkiekkoliiton hallituksen jäsen vuosina 1967-1976. Jo sitä ennen hän oli vaikuttanut vahvasti siihen, että Suomi sai jääkiekon vuoden 1965 MM-kisat, joita pelattiin Tampereen uudessa jäähallissa.  

    Talon rakentaja, Tampereella 1882 syntynyt teollisuusneuvos Artturi Sola, rakennusliike Tähtinen & Solan johtaja jo ensimmäisen maailmansodan vuosista lähtien, oli rakentajien puolella samanlainen merkittävä Tampereen kehittäjä kuin Harry W. Schreck arkkitehtien puolella. Hänen rakentamiaan rakennuksia ovat Wivi Lönnin suunnittelema Kauppaoppilaitos (1911), Kustaa Hiekan asunto (1927-1928), Suomen Trikoon rakennukset (1928-1929) ja monet muut.  

    Varhaisten omistajien joukossa on nimiä, joiden taakse kätkeytyvistä henkilöistä on vaikea löytää mitään tarkempaa tietoa. Vielä enemmän historian hämärään ovat hävinneet talossa asuneet vuokralaiset, joiden nimiä ei ole kirjattu taloyhtiön asiakirjoihin. Muutaman vuoden talon yhdeksännessä kerroksessa asuivat esimerkiksi näyttelijät Liisa Roine ja Seppo Mäki pienine lapsineen. 

  • Harry Lindblad, merkittävä kansallinen ja kansainvälinen jääkiekkovaikuttaja, joka sai Tampereelle jääkiekon MM-kisat vuonna 1965.

  • Talon asukkaiden kesken oli alkuvuosina paljon yhteistä toimintaa. Vuoden 1956 toimintakertomuksesta käy ilmi, että "osakkaiden miesten keskiviikkoisin pidettävät yhteiset saunaillat ovat olleet siinä määrin suosittuja, että hallitus katsoo olevan syytä noudatetun käytännön jatkamiseen ja toteaa kiitollisuudella, että saunapirtin kaluston täydennykseksi on arkkitehti Schreck lahjoittanut kertomusvuoden aikana ikkunaverhot ja työntutkija Granholm makkaranpaistofloretit". Granholm oli teettänyt puukahvaiset makkaravartaansa Tampereen ammattikoululla.  
    Aarne Palomäki lahjoitti saunatupaan öljymaalauksen, jonka ripustaminen kohtasi yllättäviä ongelmia: vahingossa miehet jäivät aatamin asussa saunan lukitun oven taakse, jolloin työntutkija Granholm kiipesi kelteisillään ulkokautta kaiteiden ylitse saunaosastoon ja avasi oven muille.  

  • Takkahuoneeseen saatiin taidetta ja rottinkikalusteet.

  • Talon miehet vaihtoivat saunailloissa kuulumisia ja puhuivat talon asioista, kunnallispolitiikasta ja maailman asioista laajemminkin. Naisväelläkin oli paljon yhteistä. Talon naisilla oli esimerkiksi yhteinen ompeluryhmä, jonka kokoontuessa päästiin vaihtamaan kuulumisia. Talon asukkaiden välillä vallitsi kaiken kaikkiaan vahva yhteenkuuluvuuden tunne.  
    Herrasauna jäi myöhemmin pois käytöstä. Talvella 1976 tehdyn saunaremontin jälkeen Schreck tosin kyseli talon asukkailta, olisiko heillä kiinnostusta "niin sanotun isäntien saunan" uudelleen aloittamiseen. Ilmeisesti tällaiselle seurallisuudelle ei ollut enää tilausta, varsinkin kun talon vanha väkikin oli alkanut vaihtua.


    Artikkeli perustuu Yrjö Varpion julkaisuun Talo vahvassa keski-iässä (2006).

  • Keittiön ovenpielessä olevasta summeri- ja valotaulusta palvelija näki missä huoneessa hänen palveluksiaan sillä hetkellä tarvittiin.