• Kohti nykyaikaa

    Taloyhtiön ensimmäisen hallituksen puheenjohtaja oli ollut Aarne Palomäki (1955-1966). Hänen seurasivat Lauri Luoma (1967-1974), sen jälkeen eräänlainen triumfiraatti (1975-1981), jossa pysyvää puheenjohtajaa ei ainakaan pöytäkirjojen ja toimintakertomusten mukaan valittu lainkaan ja jossa puhetta johti joskus Harry Schreck, joskus Harry Lindblad. Sen jälkeen puheenjohtajina toimivat Lauri Suominen (1982-1983), Aarno Similä (1985-1991), Jarmo Steckert (1992-2004), Maarit Kyyrö (2005-2006), Annette Suvanto (2006-2016) ja Heikki Laitinen (2016-).  

    Taloyhtiön hallitus on vuosien varrella joutunut käsittelemään samantapaisina toistuvia asioita: välttämättömiä korjauksia ja niiden rahoittamista, talon laitteiden ajanmukaistamista, vuokrien perintää vuokralaisilta ja arkisesta elämästä aiheutuvia isompia tai pienempiä ongelmia kuten tilojen siisteyttä tai asunnosta toiseen kantautuvia elämisen ääniä. Esimerkiksi huhtikuussa 1988 todettiin, että jatkossa on seurattava nuorison käyttäytymistä autotallipihassa, ja jos ovia potkitaan, kielletään nuorison enempi ilonpito autotalleissa. 

  • Asunto Oy Petsamonkatu 14 lintuperspektiivistä.

  • Aivan talon vieressä sijaitsi Alkon myymälä. Usein aamupäivisin talon asukkaat saattoivat seurata, kuinka nukkavieruja miehiä käveli jonossa Tammelan suunnasta Ilvespuiston halki kohti Alkon myymälää. Alkon naapuruus ei paljon haitannut talon elämänmenoa, ehkä vähän kuitenkin, koska vuonna 1990 hallitus päätti ehdottaa, että talonmies olisi töissä lauantaisinkin klo 14 asti eli "niin kauan kuin Alko on lauantaisin auki".  

    Talo oli halunnut pitää oman talonmiehen, jota varten alakertaan oli rakennettu talonmiehen asuntokin. Se oli normaalikäytäntö 1950-luvulla. Ensimmäinen talonmies Risto Yli-Hietanen työskenteli talon palveluksessa runsaan vuosikymmenen. Hänen jälkeensä talonmiehet vaihtuivat tiheään, eikä yhtiö aina ollut kovin tyytyväinen talonmiesten työtahtiin. Oman talonmiehen pitäminen alkoi tuntua muutenkin taloudellisesti kannattamattomalta, ja 1970-luvun puolivälissä päädyttiin siirtämään talonmiehen tehtävät Tampereen Kiinteistöpalvelulle, vähän myöhemmin Kalevan Kiinteistöhuollolle.

    Kun Kalevan Kiinteistöhuolto vuokrasi talonmiehen asunnon Petsamonkatu 14:n kiinteistönhuollosta vastaavaa talonmiestä varten, voitiin ikään kuin ajatella, että talolla oli edelleen oma talonmies. Nämä järjestelyt eivät kuitenkaan olleet pitkäaikaisia. 1990-luvun alkupuolella talonmiehen tehtävät ulkoistettiin kokonaan, ja vanha talonmiehen asunto jäi muuhun käyttöön. 

  • As. Oy Petsamonkatu 14 Ilvespuistosta kuvattuna.

  • 1980-luvulle tultaessa talon ulkomaalaukset olivat rapistuneet pahasti. Kesällä 1984 Tampereen rakennuslautakunta teki tarkastuksen talossa ja totesi, että "julkisivujen huonokuntoisuuden vuoksi rakennus rumentaa kaupunkikuvaa". Talo määrättiin maalaamaan julkisivut syksyyn 1987 mennessä. Julkisivukunnostus maalaustöineen tehtiinkin enempiä aikailematta jo 1985.  

    Vanha herra Schreck asui edelleen ylimmässä kerroksessa ja kantoi huolta talon voinnista. Marraskuussa 1978 hän korkeaan ikäänsä vedoten pyysi, että hänet vapautettaisiin yhtiön isännöitsijän toimesta seuraavan vuoden alussa ja isännöinti siirrettäisiin hänen arkkitehtitoimistolleen. Nimellisesti isännöitsijä oli kuitenkin edelleen rouva Schreck, ja tämän luopuessa isännöitsijän tehtävästä vuoden 1980 lopulla uudeksi isännöitsijäksi valittiin – kukapa  muu kuin Harry W. Schreck! 

  • Näkymä Ilvespuistoon päin.

  • 1980-luvun lopulla Harry Schreckin valtakausi taloyhtiössä kuitenkin päättyi. Hallituksen kokouksessa tammikuussa 1988 päätettiin Schreckin hiljaisista vastalauseista huolimatta peittää takkahuoneen alkuperäiseen sisustukseen kuuluneet, mutta ajan ränsistämät kaapistot pellavakankaisella seinämällä. Schreck ilmoitti luopuvansa isännöitsijän tehtävistä ja ehdotti, että hänen tilalleen valittaisiin Leila Salo, joka oli hoitanut talon asioita jo pitkään.  

    Leila Salon tullessa isännöitsijäksi taloyhtiön hallituksen pöytäkirjat muuttuivat informatiivisemmiksi. Niissä kuvailtiin melko tarkasti asioita, joihin haluttiin parannusta tai korjauksia. Leila Salon pitkäaikainen isännöinti talossa puolestaan päättyi syksyllä 2003, ja hänen seuraajakseen hallitus valitsi Eero Ruohosen Tampereen Isännöinti Talo Oy:stä. Ruohonen jatkoi Ovenian leivissä, ja hänen eläköidyttyään 2014 isännöintiä jatkoi Taija Sulander.

  • Näkymä Kalevan kirkolle.

  • Vuonna 2016 isännöintitehtävät jaettiin palvelujen kilpailutuksen jälkeen hallituksen jäsenten kesken, ja kirjanpitoa alkoi hoitaa Kiinteistö Tavastia Oy.  

    Tultaessa 1990-luvulle taloyhtiön hallitus käsitteli mahdollista tulevaa ikkunaremonttia, mutta yhtiökokouksessa asiasta ei heti alkuun innostuttu. Päätös ikkunaurakoitsijasta (Alavus-ikkunat) tehtiin vuoden 1993 alussa, ja remontin jälkeen uudet kolmilasiset ikkunat paitsi tehostivat talon lämmitystä myös lisäsivät huoneistojen viihtyisyyttä, kun katumelu etäytyi kauemmas. 

    Parvekkeiden kunto oli puhuttanut asukkaita pitkään. Kaidelankkujen uusiminen oli ollut esillä yhtiökokouksessa epävirallisena keskustelukysymyksenä jo keväällä 1980, ja runsas vuosikymmen myöhemmin alkoi uusi keskustelu parvekekaiteiden uusimisesta. Kesällä 1994 taloyhtiön hallitus ehti jo päättääkin parvekkeiden korjaamisesta, mutta sen pitemmälle ei päästy. Vasta 2014 parvekkeenkaiteet ja saman tien parvekkeetkin saatiin uudistettua. 

    Myös talon putkisto oli 1990-luvulla ehtinyt kypsään ikään. Taloyhtiön hallitus päätti tehdä alustavan putkiremonttitutkimuksen vuoden 1990 aikana. Suuri putkiremontti sai kuitenkin odottaa pitkään – vanha Schreck oli sitä mieltä, että hänellä oli eläkeläisenä aikaa odotella kylpyammeen pohjalla, kunnes amme täyttyi hitaasti vedellä. Putkiremontti tehtiin vasta 1998. 

    Uuden vuosituhannen alkaessa talo on suurten peruskorjausten jälkeen jälleen hyvässä kunnossa, valmiina ottamaan vastaan uusia vaativia vuosikymmeniä.

    Artikkeli perustuu Yrjö Varpion julkaisuun Talo vahvassa keski-iässä (2006).

  • Näkymä Tammelan pallokentälle päin.